Meillä satoi täällä Espoossa lunta viikonlopun aikana. Voi sitä kummastusta ja ihmettelyä Netalta, niin ettei lenkistä meinannut tulla yhtään mitään. Neiti haisteli ja maisteli ja kokeili ryömiäkkin muutaman sentin paksuisessa kinoksessa. Oli muuten aika hauska näky! :D
Hector tuntui olevan (tietenkin) jo tottunut moiseen, mutta askel oli kumman kevyt meijän isolla pojallakin, kun lunta tuprutti.
On se niin mukavaa kun on lunta, kun erottuu polutkin tuolta metäst pimeellä paremmin. :)
Joulun odotuksia kaikille!!
14. joulukuuta 2009
10. joulukuuta 2009
Perhe elämää..
No niin, vihdoin ja viimein ehdin kertoa viimeisestä tempauksestani. Meille tuli toinen koira, mutta valitettavasti se ei ollut Gizmo, (en ole tähän päivään mennessä saanut vastausta).. Mutta mutta..Olin jo pitkään selaillut "huvikseni" Rekku rescuen sivuilla (www.rekkurescue.com) ja sieltä löytyi ihanan näköinen koira, nimeltään Hector. Sekarotuinen, reilun kokoinen (säkä n. 60cm) ja kaksivuotias sekä touhukas luonteinen eli juuri sopiva meille ja kaveriksi meidän touhupyllylle. :)
Otin siis yhteyttä Hecun asioita hoitavaan tahoon ja kerroin "meidän perheestä" ja sain siunauksen hakea herran Tallinnasta itselleni ja antaa hälle kodin. :))))
Voi sitä kummastelua Netalta, kun toin puolet isomman Hectorin meille kotiin. Mutta kaikki meni hyvin ja tällä hetkellä koirulit tuntuu olevan kuin paita ja peppu. x)
Kastroin Hecun ihan sen takia, ettei käy vahinkoja, kun tuo meitin neiti on SIINÄ iässä jo... huomenna muuten tasan 6kk... Juu, mutta meno on rauhoittunut hieman jo ja toivon mukaan rauhoittuu vielä entisestään, kunhan ikää tulee lisää molemmille hurtille.
Otin siis yhteyttä Hecun asioita hoitavaan tahoon ja kerroin "meidän perheestä" ja sain siunauksen hakea herran Tallinnasta itselleni ja antaa hälle kodin. :))))
Voi sitä kummastelua Netalta, kun toin puolet isomman Hectorin meille kotiin. Mutta kaikki meni hyvin ja tällä hetkellä koirulit tuntuu olevan kuin paita ja peppu. x)
Kastroin Hecun ihan sen takia, ettei käy vahinkoja, kun tuo meitin neiti on SIINÄ iässä jo... huomenna muuten tasan 6kk... Juu, mutta meno on rauhoittunut hieman jo ja toivon mukaan rauhoittuu vielä entisestään, kunhan ikää tulee lisää molemmille hurtille.
1. marraskuuta 2009
Ihmeellinen elämä..
Siitä on reilu vuosi kun annoin pois toisen rakkaista koiristani-Gizmon. Tuo ihana karvapallo on jäänyt mieleeni ja on edelleen, (varsinkin Ticon pois menon jälkeen) todella paljon. Nyt Gizmon nykyinen omistaja on antamassa herraa taas kerran uuteen kotiin, koska "ei rahkeet riitä". Tiedän että perheessä on pieni lapsi ja toinen koira ja Gizmo pääsi hyvään kotiin kun jouduin hänestä luopumaan. mutta nyt toivon saavani toisen tilaisuuden Gizmoni kanssa. Ei ole oikein riepotella koiraa moneen paikkaan reilun kahden vuoden aikana ja miulla on eri tilanne nyt, mitä miulla oli reilu vuosi sitten. Asun väljemmin ja olen päivätyössä, joten miulla on aikaa enemmän annettavaksi Gizmolle. Nyt toivon kädet ristissä, että saisin herran ja saisin antaa rakkauteni taas hänelle.
Helppoa ei tule olemaan, mutta olen varautunut siihen. Tunnenhan Gizmon kuitenkin aika hyvin pentuajalta. Tiedän mitä herra vaatii saadakseen hyvän koiranelämän ja olen valmis tekemään töitä sen eteen, että saan annettua sen hälle.
Onneksi miulla on Samu, joka lupasi olla tukenani ja turvanani, jos Gizmo meille tulee. Ja mitä Nettaan tulee, luulen että se tekee vain hyvää neidin huomata ettei ole maailman napa, vaikkakin vahinkojen välttämiseksi leikkautan Gizmon varmasti.
Että näin tällä kertaa, aina pitää toivoa, vaikka sitä ei olisikaan..
Helppoa ei tule olemaan, mutta olen varautunut siihen. Tunnenhan Gizmon kuitenkin aika hyvin pentuajalta. Tiedän mitä herra vaatii saadakseen hyvän koiranelämän ja olen valmis tekemään töitä sen eteen, että saan annettua sen hälle.
Onneksi miulla on Samu, joka lupasi olla tukenani ja turvanani, jos Gizmo meille tulee. Ja mitä Nettaan tulee, luulen että se tekee vain hyvää neidin huomata ettei ole maailman napa, vaikkakin vahinkojen välttämiseksi leikkautan Gizmon varmasti.
Että näin tällä kertaa, aina pitää toivoa, vaikka sitä ei olisikaan..
11. lokakuuta 2009
Viikonloppu vihdoin!
Mie itkin eilen, ilman näkyvää syytä ja ilman mitään sysäystä tai loukkausta kenenkään suunnalta. Näin jälkikäteen ajateltuna tais olla Syy kauheassa viikossa, joka on takana ja joka on tuntunu vuodelta. Oon juossu ja tapellu Samun kanssa lähes koko viikon ja vasta eilen tehtiin kunnollinen sovinto.
Ens viikolla on Syysloma kaksi päivää (onneksi) ja lähetään Jyväskylään rauhoittumaan ja katselemaan ja ihmettelmään. Josko pääsisin ajelemaan taas vähäsen Puntolla (HUOM! tummanvihreä!!!) Pitää Netalle esitellä tietenkin Ecco poika, joka anopilla on ja katsella miten nää kaksi tulee toimeen. Aika hyvin luulisin.
Ei muuta kun lomailemaan!
Ens viikolla on Syysloma kaksi päivää (onneksi) ja lähetään Jyväskylään rauhoittumaan ja katselemaan ja ihmettelmään. Josko pääsisin ajelemaan taas vähäsen Puntolla (HUOM! tummanvihreä!!!) Pitää Netalle esitellä tietenkin Ecco poika, joka anopilla on ja katsella miten nää kaksi tulee toimeen. Aika hyvin luulisin.
Ei muuta kun lomailemaan!
29. syyskuuta 2009
Väsyttävä Tiistai..
Kylläpä väsyttää, eikä oo vasta kun tiistai menossa. Vielä kolme aamua, niin pääsen nauttimaan taas viikonlopun kiireettömyydestä (no en tiedä, kun tuparitkin la iltana), mutta toivon ja unelmoin.
Töissä menee silleen miten ennenkin, eli ihan jees meininki. Samun sain luopumaan tietokoneestaan ja antamaan sen entiselle työkaverilleni kouluhommia varten. Netta kasvaa ja epäilen että neidillä on uhmaikä tai joku menossa, kun alkaa mennä kiellot ja käskyt kuuroille korville.
Hain eilen kouluun, siis amk:hon, jos vaikka pääsisinkin opiskelemaan jotain fiksua, tosin kaverin tuskailut pelottaa pikkusen (aloitti koulun siis kaksi viikkoa sit ja nyt jo tenttejä yms. tehtäviä tuhatmäärin) mutta ONNEKSI on tuo ihana nörtti mies joka ymmärtää noista jotain (ainakin matikasta jos ei muusta). Pitäkäähän siis peukkuja, että pääsisin koulun penkille..
Sitten hieman vakavampaan...Nimittäin Ticon kuolemasta tulee Vuosi perjantaina 2.10. enkä tiedä itkeäkkö vai nauraa.. Tico on ollut aika paljon miun mielessä lähiaikoina ja oon Samua varottanu parkumisestanmi jo. (muutamat itkut jo päässy illalla nukkumaan mennessä) Mutta mie tiedän että Ticolla on hyvä olla. Mie tiedän että Miun rakas oma Ticoni kattelee miun touhuja tuolta pilven reunalta.
R.I.P. My Darling
Töissä menee silleen miten ennenkin, eli ihan jees meininki. Samun sain luopumaan tietokoneestaan ja antamaan sen entiselle työkaverilleni kouluhommia varten. Netta kasvaa ja epäilen että neidillä on uhmaikä tai joku menossa, kun alkaa mennä kiellot ja käskyt kuuroille korville.
Hain eilen kouluun, siis amk:hon, jos vaikka pääsisinkin opiskelemaan jotain fiksua, tosin kaverin tuskailut pelottaa pikkusen (aloitti koulun siis kaksi viikkoa sit ja nyt jo tenttejä yms. tehtäviä tuhatmäärin) mutta ONNEKSI on tuo ihana nörtti mies joka ymmärtää noista jotain (ainakin matikasta jos ei muusta). Pitäkäähän siis peukkuja, että pääsisin koulun penkille..
Sitten hieman vakavampaan...Nimittäin Ticon kuolemasta tulee Vuosi perjantaina 2.10. enkä tiedä itkeäkkö vai nauraa.. Tico on ollut aika paljon miun mielessä lähiaikoina ja oon Samua varottanu parkumisestanmi jo. (muutamat itkut jo päässy illalla nukkumaan mennessä) Mutta mie tiedän että Ticolla on hyvä olla. Mie tiedän että Miun rakas oma Ticoni kattelee miun touhuja tuolta pilven reunalta.
R.I.P. My Darling
24. syyskuuta 2009
Nuuksion ihanat maisemat!
Tänään meillä oli koulussa oikein kunnon retkipäivä. Läksimme Nuuksioon eli Pohjois-Espooseen kansallispuistoon ja päätin ottaa (opettajan siunauksella tietty) Netan mukaan, ettei toisen tarvitsisi olla koko päivää itekseen.
Taksimatka meni hyvin, Netta ei siis pissinyt tai tuhonnut mitään asiaan kuulumatonta ja oli muutenkin kiltisti. Lapset olivat innoissaan uudesta matkakaverista ja innokaina halusivat taluttaa neitiä.
Mie onnistuin (jälleen kerran) taittamaan nilkkani, onneksi en kuitenkaan niin pahasti etten olisi pystynyt kävelemään, vaikkakin vielä nyt illalla nilkka tuntuu aralta ja kipeältä.
Käveltiin neljä kilometriä yhteensä ja kaikki jaksoivat hienosti! :) Samu tuli koululta hakemaan Netan kotia syömään ja lepäämään ja neiti olikin kuulemma syönyt ja mennyt samantien nukkumaan sängyn alle ja nukkunut siellä monta monta tuntia.
Käytiin myöskin Ikeassa tänään työkaverini ja Samun kanssa. Mukaan tarttui Netalle pari pehmolelua ja lamppu keittiöön mm. ensi viikolla ajattelin käydä vihdoin ja viimein ostamassa jo kauan himoitsemani sohvan, jonka toivottavasti Netta jättää rauhaan (mikä on HYVIN epätodennäköistä, mutta toivossa on pirun hyvä elää..)
Yritän parantaa tapani ja kirjoittaa pikkusen useammin kun vain sillon tällön. Tietty kuviakin vois laittaa...
Taksimatka meni hyvin, Netta ei siis pissinyt tai tuhonnut mitään asiaan kuulumatonta ja oli muutenkin kiltisti. Lapset olivat innoissaan uudesta matkakaverista ja innokaina halusivat taluttaa neitiä.
Mie onnistuin (jälleen kerran) taittamaan nilkkani, onneksi en kuitenkaan niin pahasti etten olisi pystynyt kävelemään, vaikkakin vielä nyt illalla nilkka tuntuu aralta ja kipeältä.
Käveltiin neljä kilometriä yhteensä ja kaikki jaksoivat hienosti! :) Samu tuli koululta hakemaan Netan kotia syömään ja lepäämään ja neiti olikin kuulemma syönyt ja mennyt samantien nukkumaan sängyn alle ja nukkunut siellä monta monta tuntia.
Käytiin myöskin Ikeassa tänään työkaverini ja Samun kanssa. Mukaan tarttui Netalle pari pehmolelua ja lamppu keittiöön mm. ensi viikolla ajattelin käydä vihdoin ja viimein ostamassa jo kauan himoitsemani sohvan, jonka toivottavasti Netta jättää rauhaan (mikä on HYVIN epätodennäköistä, mutta toivossa on pirun hyvä elää..)
Yritän parantaa tapani ja kirjoittaa pikkusen useammin kun vain sillon tällön. Tietty kuviakin vois laittaa...
11. syyskuuta 2009
Uusi asunto!
Vihdoin ja viimein pääsin uuden asunnon järjestelemisen tiimmellyksestä kirjoittamaan. :)
Miusta tuli virallisesti Espoolainen nyt sit ja nautin suuresti maisemista, jotka muistuttaa hyvin pitkälti Lappeenrantaa.
Netta tuntuu tykkäävän kovastikkin maisemista ja siitä että saa juosta vapaana metsässä. Siinä samalla saadaan Samun kanssa opetettua neidille hieman tapoja ;) Jääräpäinen likka todellakin on, se ollaan huomattu. Neiti saikin eilen kunnon rökityksen, kun työkaverin 5 kuukautinen Samojedi tuli kyläilemään ja pisti 6-0 Nettaa, ennen kuin neiti hokasi pistää vastaan nuorelle herralle. :)
Kavereita koirista loppujen lopuksi tuli ja tavataan uudestaan Otson kanssa. :)
Huomenna olisi tarkoitus mennä ainokaisen siskoni luokse syömään ja ottaa tuo kauhukakara mukaan. Katsotaan sitten miten neiti suhtautuu linja-autoon, vaikka ollaankin jo moisessa matkustettu eläinlääkärille. Lekuri totesi neidin olevan kunnossa ja pirteä nuori neiti kaikin puolin.
Mutta se siitä tällä kertaa... :D
Miusta tuli virallisesti Espoolainen nyt sit ja nautin suuresti maisemista, jotka muistuttaa hyvin pitkälti Lappeenrantaa.
Netta tuntuu tykkäävän kovastikkin maisemista ja siitä että saa juosta vapaana metsässä. Siinä samalla saadaan Samun kanssa opetettua neidille hieman tapoja ;) Jääräpäinen likka todellakin on, se ollaan huomattu. Neiti saikin eilen kunnon rökityksen, kun työkaverin 5 kuukautinen Samojedi tuli kyläilemään ja pisti 6-0 Nettaa, ennen kuin neiti hokasi pistää vastaan nuorelle herralle. :)
Kavereita koirista loppujen lopuksi tuli ja tavataan uudestaan Otson kanssa. :)
Huomenna olisi tarkoitus mennä ainokaisen siskoni luokse syömään ja ottaa tuo kauhukakara mukaan. Katsotaan sitten miten neiti suhtautuu linja-autoon, vaikka ollaankin jo moisessa matkustettu eläinlääkärille. Lekuri totesi neidin olevan kunnossa ja pirteä nuori neiti kaikin puolin.
Mutta se siitä tällä kertaa... :D
23. elokuuta 2009
Sunnuntain ilot ja surut
No niin, se olisi sunnuntai taas ja huomen aamuna reippaasti töihin takaisin, kohtaamaan uusia haasteita.
Yritin tänää myös pakata kamojani roskiksesta löytämiini ja kokoamiini pahvilaatikoihin, mutta ne olivat liian pieniä ja niitä oli aivan liian vähän. Huomenna uusi yritys siis.
Samu läks Pyhtäälle ja tulee keskiviikkona takaisin, joten Netta ja mie ollaan kahestaan muutama päivä, joista mie oon töissä kolme. Toivottavasti neiti pärjää radio seuranaan ja ruokaa tarjolla. onneksi miulla on suht lyhyitä päiviö tiiossa ja viikon päästä on tosiaan PALJON lyhyempi miunkin työmaatka.
Nyt hiljennyn joksikin aikaa, kun pakkaaminen ja työt ja Netta vie aikani viikolla. Mutta lupaan ilmoittaa itsestäni heti kun aikaa taas liikenee sen verran :)
Yritin tänää myös pakata kamojani roskiksesta löytämiini ja kokoamiini pahvilaatikoihin, mutta ne olivat liian pieniä ja niitä oli aivan liian vähän. Huomenna uusi yritys siis.
Samu läks Pyhtäälle ja tulee keskiviikkona takaisin, joten Netta ja mie ollaan kahestaan muutama päivä, joista mie oon töissä kolme. Toivottavasti neiti pärjää radio seuranaan ja ruokaa tarjolla. onneksi miulla on suht lyhyitä päiviö tiiossa ja viikon päästä on tosiaan PALJON lyhyempi miunkin työmaatka.
Nyt hiljennyn joksikin aikaa, kun pakkaaminen ja työt ja Netta vie aikani viikolla. Mutta lupaan ilmoittaa itsestäni heti kun aikaa taas liikenee sen verran :)
22. elokuuta 2009
Lauantai ilta...
Lauantai ilta ja mie odottelin taas kerran miestäni kotia saapuvaksi. Annoin hänen lukee tän blogini ja sitä seurasi keskustelu, mitä hän tekee ja mitä ei. Eli: Vannoi ja lupasi miulle (taas kerran) Ettei ole pettänyt, eikä tule pettämäänkään miuta tai miun luottamusta. Tais siis olla väärinkäsitys taas kerran.
Sitten asiasta kukkaruukkuun: Opeteltiin tänään Netan kanssa ( 10vk aivan hurmaava Tolleri neitokainen siis) hieman käytöstapoja. Hississä neiti osasi jo kulkea, mutta tuo ainainen pureminen ja komentaminen ei oikein käy laatuun meidän huushollissa. Ei nyt eikä tulevaisuudessa. Tosin annan sen verran neiti näpsälle periksi, että annan ehkä vähän liian usein namipaloja, vaikkei neiti ehkä olekkaan tehnyt mitn sen kummempaa, kuin istunut jalkani päälle sinivihreät simmut tapittaen ja vaatien namia. On se niin ihana, mutta toisaalta osaa olla aikas rasittava. Totesin sen tänä aamuna klo 6.33 kun tassut alkoi rapistella sängyn alta ja vähän sen jälkeen tulivat kaapimaan miuta ylös leikkimään ja aamupalalle ja en päässyt takasin nukkumaan ennen kuin Samu tuli. meillä asuu siis oikea Duracell pupu (tai koira tässä tapauksessa)
Mutta että näin. Kauhia ressi alkaa olla tuosta muutosta, mutta siitä vaikka huomenna lisää. :)
Madreen kuittaa ja kiittää!
Sitten asiasta kukkaruukkuun: Opeteltiin tänään Netan kanssa ( 10vk aivan hurmaava Tolleri neitokainen siis) hieman käytöstapoja. Hississä neiti osasi jo kulkea, mutta tuo ainainen pureminen ja komentaminen ei oikein käy laatuun meidän huushollissa. Ei nyt eikä tulevaisuudessa. Tosin annan sen verran neiti näpsälle periksi, että annan ehkä vähän liian usein namipaloja, vaikkei neiti ehkä olekkaan tehnyt mitn sen kummempaa, kuin istunut jalkani päälle sinivihreät simmut tapittaen ja vaatien namia. On se niin ihana, mutta toisaalta osaa olla aikas rasittava. Totesin sen tänä aamuna klo 6.33 kun tassut alkoi rapistella sängyn alta ja vähän sen jälkeen tulivat kaapimaan miuta ylös leikkimään ja aamupalalle ja en päässyt takasin nukkumaan ennen kuin Samu tuli. meillä asuu siis oikea Duracell pupu (tai koira tässä tapauksessa)
Mutta että näin. Kauhia ressi alkaa olla tuosta muutosta, mutta siitä vaikka huomenna lisää. :)
Madreen kuittaa ja kiittää!
21. elokuuta 2009
Pelon hetki
Kävin tässä facebookissa ja rakkaani profiilissa. Pienen pieni pelko hiipi taas kerran miun mieleen, kun huomasin ne suukot ja halauksien määrän mitä siel oli lähetetty. Mie sain tasan yhden niistä.
Ehkä miun pelko on ihan turha (ainakin haluun uskoa niin), koska vasta viikko sit hän vanno ja lupas miulle, ettei oo jättämässä miuta tai ettei oo ketään toista. Mut mistä sen oikeesti tietää, kun mies on kuin seipään nielly koko viikon?? Se tulee huomenna aamupäivästä onneks kotia, tai siis miun luo..tai ainakin sanoi tulevansa.
Tää on typerää itselietsontaa tiedän, mut en pääse yli siitä pelosta mikä kalvaa miuta koko ajan, ett tämäkin, niin kuin ne aikasemmat (paitsi Jani) lähti ja jätti miut tyhjän päälle, enkä tiiä kestäisinkö sitä tuskaa ja yksinäisyyttä enää, kun en ole Ticostakaan toipunut (en tiedä, tulenko koskaan toipumaankaan)
Siis toivokaamme parasta ja todetkaamme että tämä mies on erillainen kun ne toiset ja että mie opin joskus hamassa tulevaisuudessa luottamaan ihmisiin, VARSINKIN miehiin.
Tosiasiahan on että oon rakastunut ehkä ekan kerran elämässäni, enkä haluu siitä luopua, en ainakaan ilma tappelua ja auta armias jos se mies pettää miuta...
Hyvää viikonloppua kaikille joka tapauksessa!
Ehkä miun pelko on ihan turha (ainakin haluun uskoa niin), koska vasta viikko sit hän vanno ja lupas miulle, ettei oo jättämässä miuta tai ettei oo ketään toista. Mut mistä sen oikeesti tietää, kun mies on kuin seipään nielly koko viikon?? Se tulee huomenna aamupäivästä onneks kotia, tai siis miun luo..tai ainakin sanoi tulevansa.
Tää on typerää itselietsontaa tiedän, mut en pääse yli siitä pelosta mikä kalvaa miuta koko ajan, ett tämäkin, niin kuin ne aikasemmat (paitsi Jani) lähti ja jätti miut tyhjän päälle, enkä tiiä kestäisinkö sitä tuskaa ja yksinäisyyttä enää, kun en ole Ticostakaan toipunut (en tiedä, tulenko koskaan toipumaankaan)
Siis toivokaamme parasta ja todetkaamme että tämä mies on erillainen kun ne toiset ja että mie opin joskus hamassa tulevaisuudessa luottamaan ihmisiin, VARSINKIN miehiin.
Tosiasiahan on että oon rakastunut ehkä ekan kerran elämässäni, enkä haluu siitä luopua, en ainakaan ilma tappelua ja auta armias jos se mies pettää miuta...
Hyvää viikonloppua kaikille joka tapauksessa!
20. elokuuta 2009
Huh huh!
No jo on aikoihin eletty, että mie, joka en ikinä uskaltanu ees kuvitella itteeni blogia kirjottamassa kaikkien ihmisten nähen, niin nyt se sitten kävi! (Kiitos rakas ystäväni G).
Aloitin maanantaina uuden työn ja olen aivan pihalla (sanan varsinaisessa merkityksessä) Niiden lapsien kanssa. Tietenkin on kiva nähdä minkälaista on kehitysvammaisten lasten koulunkäynti ja miten se eroaa tavallisten lapsien koulusta. Mutta onneksi on ihan kiva työporukka, niin saa apua, jos ei ihan mee niin kuin oli suunnitellut jonkun lapsen kohdalla.
Netan kanssa on alkanut sujua ihan mukavasti. :) Ollaan nyt sitten kahestaan varmaan ekan kerran neidin elämässä ja heti kauhia kokeileminen mitä saa tehdä ja mitä ei, kun ei ole "isi" katsomassa. Niin ja koirahan oli miun nimissä...
Mutta tässä tällä erää, enköhän totu ajatukseen että kirjoitan blogia nettiin ja ala kirjoittamaan useamminkin tänne ;)
Aloitin maanantaina uuden työn ja olen aivan pihalla (sanan varsinaisessa merkityksessä) Niiden lapsien kanssa. Tietenkin on kiva nähdä minkälaista on kehitysvammaisten lasten koulunkäynti ja miten se eroaa tavallisten lapsien koulusta. Mutta onneksi on ihan kiva työporukka, niin saa apua, jos ei ihan mee niin kuin oli suunnitellut jonkun lapsen kohdalla.
Netan kanssa on alkanut sujua ihan mukavasti. :) Ollaan nyt sitten kahestaan varmaan ekan kerran neidin elämässä ja heti kauhia kokeileminen mitä saa tehdä ja mitä ei, kun ei ole "isi" katsomassa. Niin ja koirahan oli miun nimissä...
Mutta tässä tällä erää, enköhän totu ajatukseen että kirjoitan blogia nettiin ja ala kirjoittamaan useamminkin tänne ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)