Väsyttävä Tiistai..

Kylläpä väsyttää, eikä oo vasta kun tiistai menossa. Vielä kolme aamua, niin pääsen nauttimaan taas viikonlopun kiireettömyydestä (no en tiedä, kun tuparitkin la iltana), mutta toivon ja unelmoin.
Töissä menee silleen miten ennenkin, eli ihan jees meininki. Samun sain luopumaan tietokoneestaan ja antamaan sen entiselle työkaverilleni kouluhommia varten. Netta kasvaa ja epäilen että neidillä on uhmaikä tai joku menossa, kun alkaa mennä kiellot ja käskyt kuuroille korville.

Hain eilen kouluun, siis amk:hon, jos vaikka pääsisinkin opiskelemaan jotain fiksua, tosin kaverin tuskailut pelottaa pikkusen (aloitti koulun siis kaksi viikkoa sit ja nyt jo tenttejä yms. tehtäviä tuhatmäärin) mutta ONNEKSI on tuo ihana nörtti mies joka ymmärtää noista jotain (ainakin matikasta jos ei muusta). Pitäkäähän siis peukkuja, että pääsisin koulun penkille..

Sitten hieman vakavampaan...Nimittäin Ticon kuolemasta tulee Vuosi perjantaina 2.10. enkä tiedä itkeäkkö vai nauraa.. Tico on ollut aika paljon miun mielessä lähiaikoina ja oon Samua varottanu parkumisestanmi jo. (muutamat itkut jo päässy illalla nukkumaan mennessä) Mutta mie tiedän että Ticolla on hyvä olla. Mie tiedän että Miun rakas oma Ticoni kattelee miun touhuja tuolta pilven reunalta.

R.I.P. My Darling

Nuuksion ihanat maisemat!

Tänään meillä oli koulussa oikein kunnon retkipäivä. Läksimme Nuuksioon eli Pohjois-Espooseen kansallispuistoon ja päätin ottaa (opettajan siunauksella tietty) Netan mukaan, ettei toisen tarvitsisi olla koko päivää itekseen.

Taksimatka meni hyvin, Netta ei siis pissinyt tai tuhonnut mitään asiaan kuulumatonta ja oli muutenkin kiltisti. Lapset olivat innoissaan uudesta matkakaverista ja innokaina halusivat taluttaa neitiä.

Mie onnistuin (jälleen kerran) taittamaan nilkkani, onneksi en kuitenkaan niin pahasti etten olisi pystynyt kävelemään, vaikkakin vielä nyt illalla nilkka tuntuu aralta ja kipeältä.
Käveltiin neljä kilometriä yhteensä ja kaikki jaksoivat hienosti! :) Samu tuli koululta hakemaan Netan kotia syömään ja lepäämään ja neiti olikin kuulemma syönyt ja mennyt samantien nukkumaan sängyn alle ja nukkunut siellä monta monta tuntia.

Käytiin myöskin Ikeassa tänään työkaverini ja Samun kanssa. Mukaan tarttui Netalle pari pehmolelua ja lamppu keittiöön mm. ensi viikolla ajattelin käydä vihdoin ja viimein ostamassa jo kauan himoitsemani sohvan, jonka toivottavasti Netta jättää rauhaan (mikä on HYVIN epätodennäköistä, mutta toivossa on pirun hyvä elää..)

Yritän parantaa tapani ja kirjoittaa pikkusen useammin kun vain sillon tällön. Tietty kuviakin vois laittaa...

Uusi asunto!

Vihdoin ja viimein pääsin uuden asunnon järjestelemisen tiimmellyksestä kirjoittamaan. :)
Miusta tuli virallisesti Espoolainen nyt sit ja nautin suuresti maisemista, jotka muistuttaa hyvin pitkälti Lappeenrantaa.

Netta tuntuu tykkäävän kovastikkin maisemista ja siitä että saa juosta vapaana metsässä. Siinä samalla saadaan Samun kanssa opetettua neidille hieman tapoja ;) Jääräpäinen likka todellakin on, se ollaan huomattu. Neiti saikin eilen kunnon rökityksen, kun työkaverin 5 kuukautinen Samojedi tuli kyläilemään ja pisti 6-0 Nettaa, ennen kuin neiti hokasi pistää vastaan nuorelle herralle. :)

Kavereita koirista loppujen lopuksi tuli ja tavataan uudestaan Otson kanssa. :)

Huomenna olisi tarkoitus mennä ainokaisen siskoni luokse syömään ja ottaa tuo kauhukakara mukaan. Katsotaan sitten miten neiti suhtautuu linja-autoon, vaikka ollaankin jo moisessa matkustettu eläinlääkärille. Lekuri totesi neidin olevan kunnossa ja pirteä nuori neiti kaikin puolin.

Mutta se siitä tällä kertaa... :D