Siitä on reilu vuosi kun annoin pois toisen rakkaista koiristani-Gizmon. Tuo ihana karvapallo on jäänyt mieleeni ja on edelleen, (varsinkin Ticon pois menon jälkeen) todella paljon. Nyt Gizmon nykyinen omistaja on antamassa herraa taas kerran uuteen kotiin, koska "ei rahkeet riitä". Tiedän että perheessä on pieni lapsi ja toinen koira ja Gizmo pääsi hyvään kotiin kun jouduin hänestä luopumaan. mutta nyt toivon saavani toisen tilaisuuden Gizmoni kanssa. Ei ole oikein riepotella koiraa moneen paikkaan reilun kahden vuoden aikana ja miulla on eri tilanne nyt, mitä miulla oli reilu vuosi sitten. Asun väljemmin ja olen päivätyössä, joten miulla on aikaa enemmän annettavaksi Gizmolle. Nyt toivon kädet ristissä, että saisin herran ja saisin antaa rakkauteni taas hänelle.
Helppoa ei tule olemaan, mutta olen varautunut siihen. Tunnenhan Gizmon kuitenkin aika hyvin pentuajalta. Tiedän mitä herra vaatii saadakseen hyvän koiranelämän ja olen valmis tekemään töitä sen eteen, että saan annettua sen hälle.
Onneksi miulla on Samu, joka lupasi olla tukenani ja turvanani, jos Gizmo meille tulee. Ja mitä Nettaan tulee, luulen että se tekee vain hyvää neidin huomata ettei ole maailman napa, vaikkakin vahinkojen välttämiseksi leikkautan Gizmon varmasti.
Että näin tällä kertaa, aina pitää toivoa, vaikka sitä ei olisikaan..
