Yksinäinen ilta

Pahoittelen, etten ole päivittänyt tätä blogiani vähään aikaan. Aina tuntuu olevan kiire ja ja sitten väsymys iskee heti perään.

Hector nukkui pois maaliskuun 31. päivä ja se aiheutti taas aikamoisen surun ja aukon sydämeeni. :( Surullista tästä teki sen, etten pysytynytkään auttamaan Hecua, koska pojalla oli synnynnäinen vika lonkissaan ja se aiheutti ongelmia Netan ja muiden kanssa. :(
Lähdin Netan kanssa pentu kurssille ja pääsimme kiitettävästi läpi sen :) Opittiin hieman uusia temppuja ja sain Netan kanssa vahvistettua jo opittuja asioita. Netta täytti muuten 1v. 11.6.2010 :))

Mutta tässä tämä taitaa olla tällä kertaa :)

Hyvää kesää kaikille!!
P.S. Miulla jatkuu työt elokuussa vanhassa paikassa :)))

Kylmää kylmää...

Goosh, kun vihaan talvea! Oon niin paljon kevään ja kesän ystävä, ettei oo tosikaan ja nyt kun kattelen noita lukemia tuolta mittarista, niin menen jo valmiiksi jäähän.
Onneksi pitäisi kohta helpottaa, kun tulee taas alle -10 asteen pakkaset (tai niin ne ainakin lupasivat).

Miusta tuli nyt sit virallisesti avovaimo tai vaimoke, niin kuin siskoni mainitsi. Käytiin osatamassa uusi sohva ja ruokakalusto samalla, kun nuo entiset ei oikein pelittäny enää tässä huushollissa.

Alotettiin tänään Hectorin kanssa koirakoulu, kun on vähän ongelmia herran hallinnassa. Päästiin aika hyvin eteenpäin ja vetäjä sanoikin että kovalla työllä (HUOM!) Hecusta saa ihanan koiran. :) <3

Mut joo harjotteluahan se tietenkin vaatii ja miun on nyt pakko ottaa itteeni niskasta kii ja opetella käsittelemään herraa oikein.
Nettaa ei saa tietenkään unhoittaa, mut luulen ett Netta menee, jos on mennäkseen. Mikäpä ilopilleriä sammuttais..

Pohtimisia yön pimeinä tunteina

Oon alkanu miettimään elämääni viime päivinä ja huomannu kui onnekas oon ollu. Oon toki käyny TOSI kovan koulun läpi elämäni aikana ja ottanut opikseni, mut pääpiirteittäin oon kuitenkin ollu ainakin jollain tasolla onnellinen, mikä on tietenkin hyvä asia.

Viime vuonna kaikkein paras asia oli tietenkin tuon ihanaisen miehen astuminen elämääni ja tietenkin Netan haku sieltä Lapin perukoilta, joka sinänsä oli jo kokemus.

Nyt oon muuttamassa virallisesti yhteen rakkaani kanssa, enkä muista, milloin olisin ollut näin onnellinen. :)))
Vuosi 2008 oli aika rankka, niin henkisesti, kuin fyysisestikkin, joten tasapainoksi 2009 oli todella hieno vuosi.

Ai teinkö uuden vuoden lupauksia?? No tein, mutta ne jääköön salaisuudeksi ainakin toistaiseksi. ;)

Onnellista Vuosikymmentä kaikille! (näin hieman myöhässä, mut parempi,kun ei millonkaan..)