Yksinäinen ilta

Pahoittelen, etten ole päivittänyt tätä blogiani vähään aikaan. Aina tuntuu olevan kiire ja ja sitten väsymys iskee heti perään.

Hector nukkui pois maaliskuun 31. päivä ja se aiheutti taas aikamoisen surun ja aukon sydämeeni. :( Surullista tästä teki sen, etten pysytynytkään auttamaan Hecua, koska pojalla oli synnynnäinen vika lonkissaan ja se aiheutti ongelmia Netan ja muiden kanssa. :(
Lähdin Netan kanssa pentu kurssille ja pääsimme kiitettävästi läpi sen :) Opittiin hieman uusia temppuja ja sain Netan kanssa vahvistettua jo opittuja asioita. Netta täytti muuten 1v. 11.6.2010 :))

Mutta tässä tämä taitaa olla tällä kertaa :)

Hyvää kesää kaikille!!
P.S. Miulla jatkuu työt elokuussa vanhassa paikassa :)))

Kylmää kylmää...

Goosh, kun vihaan talvea! Oon niin paljon kevään ja kesän ystävä, ettei oo tosikaan ja nyt kun kattelen noita lukemia tuolta mittarista, niin menen jo valmiiksi jäähän.
Onneksi pitäisi kohta helpottaa, kun tulee taas alle -10 asteen pakkaset (tai niin ne ainakin lupasivat).

Miusta tuli nyt sit virallisesti avovaimo tai vaimoke, niin kuin siskoni mainitsi. Käytiin osatamassa uusi sohva ja ruokakalusto samalla, kun nuo entiset ei oikein pelittäny enää tässä huushollissa.

Alotettiin tänään Hectorin kanssa koirakoulu, kun on vähän ongelmia herran hallinnassa. Päästiin aika hyvin eteenpäin ja vetäjä sanoikin että kovalla työllä (HUOM!) Hecusta saa ihanan koiran. :) <3

Mut joo harjotteluahan se tietenkin vaatii ja miun on nyt pakko ottaa itteeni niskasta kii ja opetella käsittelemään herraa oikein.
Nettaa ei saa tietenkään unhoittaa, mut luulen ett Netta menee, jos on mennäkseen. Mikäpä ilopilleriä sammuttais..

Pohtimisia yön pimeinä tunteina

Oon alkanu miettimään elämääni viime päivinä ja huomannu kui onnekas oon ollu. Oon toki käyny TOSI kovan koulun läpi elämäni aikana ja ottanut opikseni, mut pääpiirteittäin oon kuitenkin ollu ainakin jollain tasolla onnellinen, mikä on tietenkin hyvä asia.

Viime vuonna kaikkein paras asia oli tietenkin tuon ihanaisen miehen astuminen elämääni ja tietenkin Netan haku sieltä Lapin perukoilta, joka sinänsä oli jo kokemus.

Nyt oon muuttamassa virallisesti yhteen rakkaani kanssa, enkä muista, milloin olisin ollut näin onnellinen. :)))
Vuosi 2008 oli aika rankka, niin henkisesti, kuin fyysisestikkin, joten tasapainoksi 2009 oli todella hieno vuosi.

Ai teinkö uuden vuoden lupauksia?? No tein, mutta ne jääköön salaisuudeksi ainakin toistaiseksi. ;)

Onnellista Vuosikymmentä kaikille! (näin hieman myöhässä, mut parempi,kun ei millonkaan..)

Lunta tulvillaan...

Meillä satoi täällä Espoossa lunta viikonlopun aikana. Voi sitä kummastusta ja ihmettelyä Netalta, niin ettei lenkistä meinannut tulla yhtään mitään. Neiti haisteli ja maisteli ja kokeili ryömiäkkin muutaman sentin paksuisessa kinoksessa. Oli muuten aika hauska näky! :D

Hector tuntui olevan (tietenkin) jo tottunut moiseen, mutta askel oli kumman kevyt meijän isolla pojallakin, kun lunta tuprutti.

On se niin mukavaa kun on lunta, kun erottuu polutkin tuolta metäst pimeellä paremmin. :)

Joulun odotuksia kaikille!!

Perhe elämää..

No niin, vihdoin ja viimein ehdin kertoa viimeisestä tempauksestani. Meille tuli toinen koira, mutta valitettavasti se ei ollut Gizmo, (en ole tähän päivään mennessä saanut vastausta).. Mutta mutta..Olin jo pitkään selaillut "huvikseni" Rekku rescuen sivuilla (www.rekkurescue.com) ja sieltä löytyi ihanan näköinen koira, nimeltään Hector. Sekarotuinen, reilun kokoinen (säkä n. 60cm) ja kaksivuotias sekä touhukas luonteinen eli juuri sopiva meille ja kaveriksi meidän touhupyllylle. :)

Otin siis yhteyttä Hecun asioita hoitavaan tahoon ja kerroin "meidän perheestä" ja sain siunauksen hakea herran Tallinnasta itselleni ja antaa hälle kodin. :))))

Voi sitä kummastelua Netalta, kun toin puolet isomman Hectorin meille kotiin. Mutta kaikki meni hyvin ja tällä hetkellä koirulit tuntuu olevan kuin paita ja peppu. x)
Kastroin Hecun ihan sen takia, ettei käy vahinkoja, kun tuo meitin neiti on SIINÄ iässä jo... huomenna muuten tasan 6kk... Juu, mutta meno on rauhoittunut hieman jo ja toivon mukaan rauhoittuu vielä entisestään, kunhan ikää tulee lisää molemmille hurtille.

Ihmeellinen elämä..

Siitä on reilu vuosi kun annoin pois toisen rakkaista koiristani-Gizmon. Tuo ihana karvapallo on jäänyt mieleeni ja on edelleen, (varsinkin Ticon pois menon jälkeen) todella paljon. Nyt Gizmon nykyinen omistaja on antamassa herraa taas kerran uuteen kotiin, koska "ei rahkeet riitä". Tiedän että perheessä on pieni lapsi ja toinen koira ja Gizmo pääsi hyvään kotiin kun jouduin hänestä luopumaan. mutta nyt toivon saavani toisen tilaisuuden Gizmoni kanssa. Ei ole oikein riepotella koiraa moneen paikkaan reilun kahden vuoden aikana ja miulla on eri tilanne nyt, mitä miulla oli reilu vuosi sitten. Asun väljemmin ja olen päivätyössä, joten miulla on aikaa enemmän annettavaksi Gizmolle. Nyt toivon kädet ristissä, että saisin herran ja saisin antaa rakkauteni taas hänelle.

Helppoa ei tule olemaan, mutta olen varautunut siihen. Tunnenhan Gizmon kuitenkin aika hyvin pentuajalta. Tiedän mitä herra vaatii saadakseen hyvän koiranelämän ja olen valmis tekemään töitä sen eteen, että saan annettua sen hälle.

Onneksi miulla on Samu, joka lupasi olla tukenani ja turvanani, jos Gizmo meille tulee. Ja mitä Nettaan tulee, luulen että se tekee vain hyvää neidin huomata ettei ole maailman napa, vaikkakin vahinkojen välttämiseksi leikkautan Gizmon varmasti.

Että näin tällä kertaa, aina pitää toivoa, vaikka sitä ei olisikaan..

Viikonloppu vihdoin!

Mie itkin eilen, ilman näkyvää syytä ja ilman mitään sysäystä tai loukkausta kenenkään suunnalta. Näin jälkikäteen ajateltuna tais olla Syy kauheassa viikossa, joka on takana ja joka on tuntunu vuodelta. Oon juossu ja tapellu Samun kanssa lähes koko viikon ja vasta eilen tehtiin kunnollinen sovinto.

Ens viikolla on Syysloma kaksi päivää (onneksi) ja lähetään Jyväskylään rauhoittumaan ja katselemaan ja ihmettelmään. Josko pääsisin ajelemaan taas vähäsen Puntolla (HUOM! tummanvihreä!!!) Pitää Netalle esitellä tietenkin Ecco poika, joka anopilla on ja katsella miten nää kaksi tulee toimeen. Aika hyvin luulisin.

Ei muuta kun lomailemaan!